sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Realistin vappuneule


Tämä olis niinku kevätneule, vaikka Tuijan harmaa senkun tummenee talvesta ja hihatkin ovat pitkät (toisin kuin ohjeessa). Väri tosin sopii yksiin paljaan, keväisen luonnon kanssa ja hihan pituus lämpötilojen kanssa, joten olkoon neule realistin vappuneule. Kyllä se sentään liehuu tuulessa.




Lanka eli Quince & Co:n Finch kuului taas pakko kokeilla -hurahduskategoriaan. Hypistelin viime kesän Lontoon-reissulla Loopissa Quince & Co:n lankoja, mutta jätin ostamatta, koska hyllystä löytyi vain itselleni vieraita pastellisia sävyjä. Kaupassa roikkui kuitenkin kauniista siniharmaasta sävystä neulottu Whisper-takki, ja se jäi mieleen niin, että otin jälkikäteen selvää, mistä lankalaadusta ja värisävystä takki oli tehty, ja tilasin sitä syksyllä heti, kun sitä oli taas tarjolla. Tämän uuden värierän sävy on erilainen kuin kaupassa näkemäni, mutta ei haittaa.


Vyyhdillä Finch-lanka näytti tiukkakierteiseltä ja tuntui pehmeältä, ja  kutoessa se tuntui juuri sopivan joustavalta. Langassa on vyötteen mukaan merino-, rambouillet- ja columbia-lampaan villaa, ja neulos on pehmeää ja ilmavaa. En osaa vielä sanoa, miten se kestää käyttöä, mutta juuri nyt olen tosi tyytyväinen sekä lankaan että takkiin.




Malli: Heidi Kirrmaier Vitamin D
Lanka: Quince & Co. Finch, 100-prosenttista amerikkalaista villaa, 6 vyyhteä
Puikot: Addin pitsipyöröt 3,25 mm ja Addin alumiinipyöröt 3,00 mm
Ravelryssä

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kuoromatkalla Venetsiassa


Kyllä kuorossa on mukavaa, kun saa laulaa ja pääsee joskus matkallekin. Olin viime viikolla kuoron kanssa Venetsiassa. Konsertoimme valtavan suuressa ja jäätävän kylmässä Basilica dei Frarissa ja lähes yhtä isossa ja kylmässä Santi Geremia e Lucia -kirkossa. Lauloimme myös Pyhän Markuksen kirkon jumalanpalveluksessa - se lienee ollut aika harvinainen tilaisuus suomalaiselle kuorolle. Nukuin koko matkan todella huonosti milloin mistäkin syystä, ja naamassani oli sen verran pussukoita (ruotsinkielisen huonekaverini sanoin), että kuorokaverit kävivät kyselemässä, onko kaikki hyvin, mutta kyllä kaikki oli unenpuutetta lukuun ottamatta oikein hyvin. Laulaminen oli mukavaa, seura hilpeää ja Venetsia ja Italia - sitä aitoa itseään.









Laulamisen lomassa ehdin myös piipahtaa Lellabella-lankakaupassa, jonka löysin jo edellisellä Venetsian-vierailulla; kauppaa pitävät tosi viehättävät ja ystävälliset äiti ja tytär. Siellä myydään italialaisia lankamerkkejä, ja nappasin tuliaisiksi kaksi vyyhteä ohuen ohutta huivikashmiria. Ihan epätyypillistä materiaalia minulle, mutta en voinut vastustaa kiusausta, niin pehmeää se oli. Yhdellä vaporettomatkalla bongasin myös japanilaisilta vaikuttaneet tytöt neulekuvauspuuhissa: toppatakkityttö kuvasi pitkään neulemekkoon sonnustautunutta tyttöä.

Minä se en saa tarpeekseni Italiasta.