perjantai 26. joulukuuta 2014

Lisää huiveja


Poikani on yhtäkkiä kasvanut niin isoksi, että siitä on tullut teekkari ja se on muuttannut tyttöystävänsä kanssa opiskelijakämppään. Apuva! Onneksi se sentään pyytää äidiltä neuleita. Tällä kertaa oli vuorossa uusi kaulaliina, sillä ikävä äiti oli heittänyt vanhan ja jo reikäiseksi kuluneen roskikseen. Kuvat otettiin juuri ennen lumitalven tuloa. Vain kylmä tuuli ja jäätyneet lätäköt enteilivät talvea.


Malli on Liuske Veeran Huivileikki-kirjasta. Tutkailin monia malleja, mutta päädyin pojan hyväksynnän jälkeen tähän, koska kirjan kuvissa kaposelta kolmiohuivilta näyttävää huivia on kivempi kutoa kuin kapoista mutta kaamean pitkää kaulaliinaa. Yritin aluksi kyllä yhtä tosi tyylikästä kaulaliinamalliakin, mutta jo alkumetreillä rupesi tuskastuttamaan hidas tikuttaminen edestakaisin kaikkine mallikerta- ja suuntavaihteluineen. Tai itse asiassa purin tekeleen atomeiksi ennen kuin edes pääsin siihen ensimmäiseen suunnanvaihdoskohtaan.


Ihan tuskitta ei tämäkään syntynyt, sillä ohjeessa on muutama virhe, mutta Veeralta sain onneksi nopeasti vahvistuksen epäilyilleni. Korjaukset löytyvät täältä.


Käytin paksumpia lankoja kuin ohjeessa, joten huivista tuli iso. Pelkäsin, että huivi on liian iso jopa 187-senttiselle pojalleni, mutta ei. Hänpä tykkää siitä, että huiviin voi kietoutua kunnolla. Pientä asettelua se toki vaatii. Äiti olisi tietysti voinut vähän säätää lopputulosta edes kuvaa varten, heh, mutta tärkeintä on, että huivi on pojalle mieleinen. Ja on se mieleinen tyttöystävällekin, sillä hän on tilannut itselleen oman kappaleen. Kiva!


Malli: Veera Välimäen Liuske Huivileikki-kirjasta
Langat: Harmaa: Dansk Pelsuld 5,5/2 (100 % gotlanninturkislammasta), 2 vyyhteä; valkoinen: Woolgreyn Alku (100 % kainuunharmasta), 1 vyyhti
Puikot: Addin pyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

tiistai 16. joulukuuta 2014

Pikkuruinen

 

Tämän huivin piti mennä synttärilahjaksi ystävälle, mutta en ehtinyt tikuttaa sitä määräpäivään mennessä. Ja koska juhla oli sen verran tärkeä, että en kehdannut antaa keskeneräistä, sain huivin myöhemmin ikään kuin itse lahjaksi.



Huivia oli tosi mukava kutoa. Ohje oli todella selkeä - Ysolda Teaguen taattua laatua - ja reunan pintaneule rakentui virkistävän jänskällä tavalla. Olisi jäänyt minulta moinen keksimättä. Huivin pieni koko kuitenkin hieman yllätti. Tai yllätti ja yllätti. Yllätti samaan tapaan kuin talvi yllättää autoilijat, sillä kyllähän ohjeessa annetaan huivin mitat, ja langan vahvuus oli hyvin lähellä ohjeessa annettua... Eli minä en vaan hahmottanut tai edes ajatellut asiaa tosissani. Mutta ei se mitään. Tämä on kiva pieni huivi pienten huivien tilanteisiin.



Malli: Ysolda Teaguen Marin
Lanka: Hedgehog Fibres Sock Yarn (90 % superwash merino, 10 % nylon), väri Pilgrim, noin 350 m
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm (tai sinne päin)
Ravelryssä

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulu on täällä!




Minä tykkään nauttia joulun iloista jo hyvissä ajoin ennen ihan oikeaa joulua. Muuten joulu vilahtaa ohi. Siksi tykkään niin kovasti joulukalentereistakin. Tänä vuonna ei Mustikasta kuitenkaan löydy omaa joulukalenteria, sillä aion seurata täysin rinnoin ainakin Missä neuloimme kerran -blogin
jämälankavillasukkajoulukalenteria ja Veeran Knit You -kalenteria. Jei!

Muita hauskoja kalenterilöytöjä:

24 askelta jouluun, mistä löytyy herkkuja ja puuhia. WSOY:ltä ilmestyi myös viime vuonna kirja 24 askelta jouluun, jonka toinen tekijä on mukana tässäkin. Mutta kukahan minulle tekisi teekalenterin? Taidan kyllä ihan itse toteuttaa sitä joka päivä ilman kalenteriyllätystäkin. Pitääkin haastaa itse itsensä maistelemaan joulukuussa kaikkia teelaatuja, joita olen kaappiin haalinut.

Touhukalenteri patistaa arkiliikuntaan. Reipas idea. :)

Ylen Porokuiskaajan arvoitus. Joo, lapsillehan se on tarkoitettu, mutta taitaa olla pakko minunkin seurata, koska siinä on hyviä näyttelijöitä, kivoja neuleita (mm. Väinö-joulunrakentajan neuletakki!) ja tosi söpö koiruus. Taitaa olla shiba inu?

perjantai 28. marraskuuta 2014

Pitkitettyä sijaistoimintaa



Tämä on taas näitä. Langasta piti tulla yhtä, sitten toista, mutta tulikin jotain kolmatta. Tai neljättä.


Ostin langan kesäkuumalla, ja mielessä oli hihaton kesäpaita matkaneuleeksi kuumiin olosuhteisiin. Ensin yritin omasta päästä, sitten ohjeesta, mutta hyvin pian selvisi, että reilusta metrimäärästään huolimatta lankaa ei kannata kutoa tiheäksi neulokseksi, koska tuloksena on peltiä. Sitten yritin nättiä neuletakkia, mutta ei sekään pelittänyt, koska kerrostiheys oli pielessä. Niinpä valitsin huivimallin, jonka piti taata lomaneulontarauha. Mutta ei sekään ihan rennosti sujunut, koska bongasin ohjeesta virheitä tai ainakin epäloogisuuksia... Puuh.



Neule lähti silti etenemään nopeasti, mutta valmistumista hidastivat välityön välityöt tai ne varsinaiset, miten vaan. Mutta maaliin päästiin lopulta. Ja huivista tuli iso ja pehmeä ja simppeli, kuten nimi lupaa. Mukava lämmike etelän pitkiin syksyihin.


Ohje: Maanelin Simple Lines
Lanka: Isager Strik Merilin, 4 kerää
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Rennosti


Keväällä kudoin Isagerin Spinni-langasta ylisuuren, mutta kevyen villapaidan. Tykkäsin siitä kovasti ja halusin kokeilla, miten malli toimisi Holstin Supersoftista neulottuna. No kyllähän se toimi, mutta koska lanka on himpun paksumpaa kuin Spinni, S-koon silmukkamäärillä syntyi astetta isompi paita.


Tehdessäni paitoja ja kirjatessani ylös niiden speksejä mietin samalla, osaisinkohan sarjoittaa paidan useampaan kokoon, laskea eri kokojen langanmenekit ja kirjoittaa oikean ohjeen. Tein hommaa vähitellen silloin tällöin ja opettelin siinä sivussa käyttämään Exceliä. Ravelrystä löysin muutaman halukkaan neulojan testaamaan ohjetta ja kudoin itsekin vielä kolmannen version. Ja lopulta, voilà: tässä on Rento!



Rento on kevyt ja ilmava neule, jossa on vuorotellen yksinkertaisella ja kaksinkertaisella langalla neulottuja raitoja. Paita kudotaan yhtenä kappaleena kauluksesta helmaan, ja vaikka neule on iso, se syntyy nopeasti suhteellisen löyhän tiheyden ansiosta. Paita on sekä rentoa neulottavaa että rento pitoneule!


Koot: XS, S, M, L, XL, XXL
Paidan rinnanympärys: 99 (111) 121 (127) 137 (145,5) cm

Paidan on tarkoitus olla niin löysä, että rinnan kohdalla on noin 25 cm ylimääräistä väljyyttä.

Ohje on saatavissa sekä suomeksi että englanniksi.


4,90 





sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mustaa pellavaa


On tullut ommeltua: housut keväällä, paita loppukesästä. Mukavan ohuen, mutta riittävän tiiviin pellavakankaan ostin  Tallinnan Karnaluksista, kun visiteerasimme siellä Mian ja Helenan kanssa huhtikuussa.


Housuista ei nyt sitten ollutkaan kovin informatiivista kuvaa... Noh, ehkä tuosta selviää, että leveähköihin perushousuihin tähdättiin. Vetoketjun halusin kuitenkin olevan sivusaumassa, ja kun ihmettelin Tallinnasta palatessamme, mistä moinen kaava saattaisi löytyä, Mialla oli heti vastaus. Tämä muutaman vuoden takaisen Burdan kaava on kuulemma hänen luottokaavansa ja hyvin toimi minullakin, joten kiitos lainasta!


Paidan esikuvana oli yksi Boomerangin kesämalliston paita, jollaista en raaskinut ostaa. Ohjenuorana käytin Ottobre Woman -lehdestä löytämäni peruspaidan kaavaa, ja siitä sitten poistin ylimääräiset osat ja lisäilin ne, jotka tarvittiin tällaiseen repaleversioon. Lisäsin myös piilovetoketjun vasempaan sivuun. Reunoja ei ole huoliteltu sen kummemmin kuin ompelemalla lähelle reunaa vähän tavallista perussaumaa tiiviimpi suora ommel. Antaa kaikkien ripsujen ripsua.

Kun nyt katselen näitä kuvia, tulee mieleen, että olisi paita voinut vähän tyköistuvampikin olla, mutta mahdunpa heilumaan ja venkoilemaan, jos vaikka kuorolaulutilanne niin vaatii. :)


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Jotain pientä edes


Eipä tästä työstä ole sen ihmeempää sanottavaa kuin että ihan kivaa, helppoa kudottavaa. Ainoat hidasteet olivat aluksi valitsemani puupuikot ja oma neuletahmainen asenteeni. Aloitin työn edellisen postauksen matkalla puupuikoilla, mutta vaihdoin lennon jälkeen äkäisesti addeihin, koska puisilla jumitti ihan koko ajan. Ärs. Lankaa oli käytettävänä yhden vyyhdin verran, ja valitsin aika paksut puikot, jotta lanka varmasti riittäisi tarpeeksi leveään kauluriin. No riitti ja pituuttakin on ihan lörpsöttämään asti.


Sitä vaan ihmettelen, mikä kaulurin nimi oikeasti on. Ohjeessa, nääs, lukee Kirrakurra ja Ravelry-sivulla Kirrukurra. Tosin Ravelry-sivullakin kerrotaan kirrAkurra-sanan tarkoittavan syksyä Australian alkuperäisasukkaiden kielellä, ja se sana johtaa googlettamallakin Australiaan. Noh, eihän tämä iso asia ole, mutta takerruinpa taas tarkka tarkkasena pohtimaan. Oli nimi mikä vain, ihan kiva kauluri siitä syntyi Suomen syksyä odottamaan.



Edit. Pian sen jälkeen, kun  olin ladannut kaulurin Ravelryyn, sain suunnittelijalta kommentin, että se on Kirrakurra ja että näpsyttelyvirhe on korjattu. Kiitän kauniisti. Ja korjasinpa sitten yhden oman näpsyttelyvirheen tästä tekstistä. Saattaapa niitä olla lisääkin. :)

Malli: Judy Brienin Kirrakurra (vai Kirrukurra?)
Lanka: Handu HarmIlu, mutta sävystä ei tietoa, koska vyöte on kadonnut tipotiekkahans
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,5 mm
Ravelryssä

Pieniä ja kuivia ovat lähimetsikön mustikat.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ihan muualla




Kutominen ei nyt nappaa, joten kerron muusta. Sain mieheltä kamalan hienon joululahjan, viikonloppumatkan Brysseliin + lipun mieleiseen konserttiin siellä. Joulusta saakka olen siis odottanut kesäkuun neljättätoista.




Kun opiskeluaikoina olimme interrail-matkalla sisareni kanssa, pidimme jostain syystä matkaoppaita turhina kapistuksina, ja niin meiltä jäi näkemättä - hädin tuskin kehtaan kertoa tätä - Gaudin Sagrada Familia -kirkko Barcelonassa. Tai näimmehän me kaukana torneja, mutta kun nälkä oli iso ja paikallissivistys pieni, valitsimme pitserian. Joopa joo. Nyt tankkasin Brysselin-matkaa varten tietoa sekä netistä että matkaopaskirjasta, ja kun lapsia nauratti moinen touhu parin päivän retkeä varten, kerroin tuon opettavaisen tarinan. He tuskin korvaansa lotkauttivat, mutta itse ajattelen nyt, että mitä lyhyempi pyrähdys, sitä suuremmalla syyllä kannattaa tutkia kokeneempien vinkit ja poimia kiinnostavat talteen. Niistä saan itselleni jonkinlaiset raamit, mutta koskaan en tee kaikkea listalla olevaa, vaan eksyilen vapaasti heti kun siltä tuntuu.




Mieleinen konsertti oli Elbow'n keikka. Bändi on sitten viime näkemän päässyt stadionkastiin, ja siinä samalla on ehkä kadonnut jotain intiimistä tunnelmasta. Vai johtuiko tunne vain siitä, että sali oli tosi iso ja istuin aika kaukana lavasta? Tiedä hänestä. Guyn ääni oli kuitenkin hienossa kunnossa ja paikoitellen musiikki vangitsi samaan tapaan kuin ennenkin. Konserttiretkeen liittyi myös ekstramauste: tapasimme konserttipaikalla Piilomajan Katin kanssa - kylläpä oli mukava tavata! Olimme sopineet tapaamisesta etukäteen, mutta kuka tietää, ehkä olisimme tunnistaneet toisemme ilman sopimistakin, sillä meillä oli ihan sattumalta paikat samassa katsomossa peräkkäisillä riveillä.



Viikonlopun aikana ehdin muutakin. Kävin kolmessa museossa ja näin kolme pissaajaa. Kurkkasin pariin kirkkoon ja bongasin laumoittain hassuja violetti-punaisiin asuihin sonnustautuneita tätejä. (Punatukkaisten yhdistyksen kansainvälinen tapaaminen, kuulemma. Harvinaisen harmaatukkaisia olivat nämä punatukkaiset.) Kävelin sinne tänne, poikkesin kauppoihin ja löysin jazzia ja tangoon nojaavaa talvimusiikkia. Söin matka-oppaassa mainostetun simpukka-annoksen ja tajuttoman herkullisen jäätelö-marenkileivoksen.




Täyteläinen viikonloppu!

torstai 22. toukokuuta 2014

Sama mutta eri


Moni on vuosien varrella sekoittanut meidät siskokset, vaikka mehän ollaan ihan erinäköisiä, eikös ollakin? Tämä on siis sisareni Saija. Paidan malli sen sijaan on lähes sama kuin edellisessä postauksessa. Mutta ei ihan sama. Lankakin on eri laatua.


Halusin kokeilla, kuinka kehittelemäni laatikkopaita onnistuisi Holstin Supersoftista, joka on hieman paksumpaa kuin Isagerin Spinni. Tein koetilkun samanpaksuisilla puikoilla (3,5 mm) kuin edellisen paidan "pääpuikot", ja tilkkusessa tiheys osui hyvin lähelle alkuperäistä. Mutta eihän pieni tilkku kesää tee. Tosielämän röijyä tikuttelin sen verran rennolla meiningillä, että löysempää neulostahan siitä rupesi syntymään. Ja samalla vähän vähän isompaa paitaakin, koska olin käyttänyt samoja silmukkamääriä kuin Spinni-versiossa. Hihojen silmukkamäärää pienensin kuitenkin reippaasti. Ekassa paidassa hihojen yläosaan jäi turhaa väljyyttä ja lörpsötystä.


Valmistuihan paita lopulta pienten säätöjen jälkeen, ja ihan kiva siitä tulikin. Olisin hyvin voinut pitää sen itsekin, mutta kun Saijalla on sopivasti synttärit nyt toukokuussa ja malli tuntui miellyttävän pienen tiedustelun perusteella, päätin antaa paidan eteenpäin. Saija, toivottavasti löydät paidalle käyttöä!




Malli: laatikkopaita omasta päästä, versio 2
Lanka: Holst Supersoft (100% villa), yhteensä 324 g; värit Topaz (vaaleampi) 178 g ja Marlin 146 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,5 ja 3,25 mm


Ps. Pahoittelen paidan ryppyjä. Joku oli käynyt pingotuksen aikana siirtämässä alustana toimivan, osiin leikatun jumppamaton palasia, ja kuvat piti silti vaan ottaa juuri silloin, kun satuimme olemaan Saijan kanssa samassa paikassa.