perjantai 30. lokakuuta 2015

Pellavaa + villaa


Hip hei ja rasti seinään! Monta monituista vuotta olen yrittänyt väkertää pellavaneuleita, ja yksi toisensa jälkeen on mennyt joko purkuun ennen valmistumistaan tai hautautunut blogikuvien ottamisen jälkeen unholaan. Mutta nyt on ihme tapahtunut. Olen saanut aikaan pellavapaidan, jota oli mukava tehdä ja jota tykkään käyttää.


Lanka on nauhamaista ja materiaali sataprosenttista pellavaa, vaikka ei melkein uskoisi. Niin kiiltävää, suorastaan viskoosimaista se on. Mutta kutomistuntuma oli miellyttävä: langasta ei irronnut säikeitä ja melkein tuntui, että lanka jousti, vaikka ei ehkä oikeasti joustanutkaan.


Paidan malli on arkinen, mutta siksi myös tosi helppo heittää päälle milloin vain. Ja kaipa reikäkujat ja pidennetty takahelma tuovat siihen pientä jujua. Mainio alkysyksyn arkineule.

 

Malli: Ankestrickin Holly
Lanka: Lang Yarns Lino (100 % pellava), 9 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 3,75 mm


Pellavaneule valmistui jo syyskuussa, ja sen jälkeen olen rynnännyt villan kimppuun. TukuWoolilta tuli jokin aika sitten ensimmäinen sähköinen neulemallikokoelma TukuBook, ja siihen kuuluu mm. Kaarna-kämmekkäät. Minun sormeni ovat kuitenkin sen verran palelevaa sorttia, että päätin tehdä suosilla lapaset. Silmukkamäärät menivät minun käsialallani uusiksi, ja pikkuisen jouduin taiteilemaan siinäkin, että sain mallikerran ja kärkikavennukset edes jotenkin ojennukseen. Ja kaipa se ihan ok onnistui, vaikka kärjet eivät taida ihan peilikuvat toisilleen olla.


Lapaset ovat olleet valmistumisestaan asti lähes joka päivä kovassa käytössä, mm. koiralenkkilapasina, ja vaikka lanka on ohutta ja mallikerta herkkä, kylläpä suomenlampaan villa ja siitä tehty mainio lankaa kestää! Olen pessytkin kuraantuneet lapaset jo kerran eivätkä ne menneet miksikään. Tykkään kovasti!



Malli: Pauliina Hurmeen Kaarna lapasiksi muokattuna
Lanka: TukuWool Fingering, väri Auri (11), menekki vajaa vyyhti
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm
Ravelryssä

maanantai 31. elokuuta 2015

Vaaleaa kamelia vai ripaus hiirtä?


Hurahdinpa minäkin alkukesästä osallistumaan Lankakauppa Kerän järjestämään Lemon-kalisteluun. En ollut osallistujien etujoukoissa, joten siinä vaiheessa, kun vihdoin rupesin valkkaamaan lankaa, värivalikoima oli jo huvennut sangen suppeaksi. Halusin jotain neutraalia ja päädyin tähän, jota kutsutaan sievästi vaaleaksi kameliksi. Kotoisemmin sitä voisi kutsua myös hiireksi. Kotihiireksi.


Isagerin Spinniin olin ehtinyt tykästyä jo aikaisemmin, ja tämä Lemon-paitakin oli houkutellut siitä asti, kun olin Helga Isagerin Finstickat-kirjaa selaillut. Kirkkain silmin siis lähdin liikkeelle, mutta voih, nopeasti selvisi, että paidan toteutustapa ei todellakaan ole niitä neulojaystävällisimpiä. Lipareita kudotaan erikseen, silmukoita poimitaan enemmän kuin laki sallii ja miten ihmeessä se pystylaskoksen poimintakerroksen merkkaavaa ompelulanka kuljetetaan mukana laskososan ensimmäisellä kerroksella? Jos se vain neulotaan työhön mukaan, kuten minä päänsisäisiä hälytyskelloja kuunnellen tein, lanka uppoaa tehokkaasti neuleeseen eikä merkkaa yhtään mitään. Toisella yrityksellä pujottelin langan jälkikäteen muutaman silmukan välein nurjien silmukoiden nypylöihin, mutta ei siitäkään iloa ollut. Lieneekö joku ratkaissut tämän arvoituksen? Minä päädyin laskemaan poimintavaiheessa silmukka silmukalta, kerros kerrokselta, minkä nurjan kanssa se silmukka pitikään yhteen neuloa. Ihan kamalaa hommaa. Ohjeessa on mielestäni myös pari aivan turhaa monimutkaistusta - kuten helman reunuksen kutominen edestakaisin, ei suljettuna - jotka oikaisin niin kuin parhaaksi katsoin. Ohjeessa on myös ainakin yksi virhe, jonka korjaus löytyy tanskaksi täältä.


Vaikka monta kertaa otti pattiin, periksi en antanut, ja valmistuihan hiiripaitani lopulta elokuun alkupuolella, selvästi kalistelukarkeloista myöhässä. Mutta ei se mitään. Siinä se nyt on vinoine raitoineen ja muutenkin vähän omituisena. Ihan kiva kai se on. Ja jos ei muuta, niin opinpa ainakin kivan näköistä pintaa synnyttävän tekniikan, mitä suomennoksessa nimitetään vaakaneuleeksi. Englanniksi se lienee vikkel braid ja melkein luulen, että tekniikalle voisi olla joku suhteellisen vakiintunut suomennoskin, mutta itse puhuisin mieluummin poikittaisesta raidasta tai poikittain asettuvista silmukoista kuin vaakaneuleesta. Vaakasuunnassahan se neulominen joka tapauksessa etenee. Oli miten oli, paita on valmis ja se on kivan ilmava ja kevyt, joten ehkäpä sitä tulee käytettyä syksyn ratoksi. Toivotaan niin!



Ohje: Lemon Helga Isagerin kirjasta Neuleiden neljä vuodenaikaa
Lanka: Isager Strikk Spinni (100 % villa), noin 1,5 vyyhtiä
Puikot: 2,0 ja 2,5 mm

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pieni pala kesää


Tervehdys pitkästä aikaa. Mihinkään en ole kadonnut, ja käsillä on ollut sekä puikot että ompelukone, mutta blogiin asti en ole saanut tuotoksia siirrettyä. Jospa tämä tästä taas käynnistyisi.

Monet ovat innostuneet keväällä ilmestyneestä Mekkotehdas-kirjasta ja esitelleet ihania mekkojaan. Ihan yhtä paljon innostuin minäkin, ja tässä vihdoin eka toteutus. Malli on superkesäinen Ruut, ja onneksi kuvat saatiin otettua kesäisessä paikassa kesälämpötilassa, nimittäin Pohjois-Italiassa Garda-järven lähellä.


Mekko oli helppo tehdä ja syntyi nopsasti. Ehkä liian nopsasti, sillä en todellakaan verrannut kaavojen mittasuhteita itseeni. Jos tekisin uuden version, säätäisin varmaan yläosan pussitusta himpun verran. Tosin jostain laskeutuvammasta kankaasta tehtynä pussitus voisi ehkä olla hyvä näinkin. Ja kun ei liikaa miettinyt, kyllä tämäkin mekko oli erittäin ok yli 30 asteen helteissä. Tosi mukavan väljä, ilmava ja kevyt. Saataisiinpa koti-Suomeenkin vielä kunnon intiaanikesä ja mekkoselle lisää käyttöä ennen kuin kalenterin mukaan päästään syksyyn.



keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vihdoinkin tweediä


Kylläpä aika kuluu nopsasti. Mekko valmistui jo huhtikuun alussa ja kuvatkin otettiin lähes kuukausi sitten, ja vasta nyt sain istutettua itseni blogihommiin. Shame on me.


Mitäpä tästä sanoisin muuta kuin, että VIHDOINKIN TWEEDIÄ! Mekko on siis ohuempi versio talvimekosta, ja tarkoituksena oli korjata paitsi tweedin puuttuminen, myös pääntien muoto ja yleinen käytettävyys, sillä Dropsin Nepalista tehty mekko on kieltämättä ihan kamalan kuuma. Silmukkamäärät tuli tietysti myös rukattua uuteen uskoon, mutta muuten noudatin jumpperimekon reseptiä.


Ja ihan kivahan tästä tuli. Rowanin Felted Tweedistä syntyy mukavan tuntuista ja mukavan laskeutuvaa neulosta, joka sopii väljään mekkoon oikein hyvin. Ja väri sopii piiiitkääään kevääseen. Kai se kesäkin sieltä vielä tupsahtaa.


Ohje: omasta päästä
Lanka: Rowan Felted Twee DK, väri avocado (161), 10 kerää
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3,0 mm ja HiyaHiyan teräspyöröt 2,75 mm


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pellavaa!

Piipahdimme pääsiäisenä pohjoisessa. Matkustimme junalla Rovaniemelle ja siitä jatkoimme autolla, mutta koska meillä sattui olemaan luppoaikaa, päätin vihdoin käydä tutustumassa Ottobren kauppaan. Pellavat siinsivät mielessä.


Mutta enpä arvannut, millainen pellavataivas puoti todellakin on! Siis ihan uskomaton! Oli ohutta ja paksua, yksiväristä ja meleerattua, sileää ja ryppyistä, sekoitteita ja ihan sitä ihteään. Pieni pää meni jälleen kerran sekaisin. Myös keittovillaa löytyi runsaat valikoimat ja kaikenlaista muutakin, mitä en ehtinyt kunnolla tutkia. Pieni mutta kiva valikoima lankojakin oli ja nauhoja, nappeja ja muuta pikku sälää. Olisiko Rovaniemellä Suomen paras kangaskauppa? Ottobrella on myös Etsy-kauppa, mutta sieltä ei löydy kaikkea samaa, mitä hyllyistä, joten jos etsii jotain spesiaalia, heille kannattaa kuulemma soittaa ja kysyä.


Tässä vielä pari kuvaa mukaan tarttuneista kankaista. Housua, tunikaa ja hametta pukkaa ja toivottavasti mahdollisimman pian. Keittovillaakin ostin, joten josko saisin aikaiseksi ensi talveksi tämän tyylisen ihanuuden? 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Villaa villakoiralle


Talvitunnelmilla jatketaan: Tässä on Make, meidän Nallen paras kaveri. Uskollinen keppileikkikaveri, iloinen rosmo ja pikkuveli. Kuten kuvasta näkyy, Make on villakoira (kaksivärinen), ja voisi kuvitella, että jos turkin antaa kasvaa melko pitkäksi lampaanturkiksi, se lämmittää talvipakkasilla, mutta eihän se niin mene. Villakoiran turkki on yksikerroksinen - ehkä kaikki sen tietävätkin - eikä eristävää alusvillaa ole ollenkaan. Tai jos olen ymmärtänyt oikein, sillä ei oikeastaan ole päällysvillaa, vaan pelkästään pehmeää alusvillaa. Niin tai näin, kun turkkia vähän haroo, alta paistaa paljas nahka, ja kylmähän sellaisella turkilla tulee Etelä-Suomenkin talvessa. 


Niinpä kudoin Makelle islanninvillasta paidan. Aika monta yritystä ja erehdystä tarvittiin, että koko ja muoto saatiin sopiviksi, mutta onnistuihan se lopulta. Tosin jos tekisin joskus vielä uuden, säätäisin muotoa lyennetyillä kerroksilla, jotta vältettäisiin selkämakkarat. Ja pyöristäisin peppuläpän kulmat pyöreiksi. Koiran paidan tekeminen on rakettitiedettä.

Ps. Make kävi muutama päivä sitten trimmauksessa, ja nyt se on niin laiha luikku ettei samaksi meinaa tunnistaa. Paitakin kuulemma pyörii päällä. Suosittelin pyöräyttämään paidan pesukoneessa, joten peukut pystyyn, että huovuttuu sopivaksi. Villakoiran paidan tekeminen on vaikeampaa kuin sekä rakettitiede että ydinfysiikka yhteensä. 


Malli: omasta päästä (karvaisen) Maken muotoja noudatellen
Lanka: Istex Lett-Lopi, väri 867, noin 3 kerää
Puikot: Addin pyöröt 3,0 mm
Ravelryssä



Ja näin ne leikkivät. Nalle: "Kato, mulla on keppi. En varmana anna sitä sulle!" Make: "No en välittäiskään. Tai ehkä vähän välitän. Nyt tulen ja nappaan!"



maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tyttöystävälle kans


Loppusyksystä tein pojalleni Liuskeen Veeran Huivileikki-kirjasta. Sen jälkeen tyttöystävä toivoi itselleen samanlaista, joten eiku kutomaan. Huivi valmistui jo tammikuun alussa ja kuvat on otetu helmikuun alussa, joten maisema on nyt aika erilainen kuin kuvissa. Voi tätä etelän talvea, sanon vaan. Huivi lienee kuitenkin ollut ahkerassa käytössä. Kiva juttu.




Malli: Veera Välimäen Liuske
Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka (100 % suomenlammasta), väri 3 (keskiharmaa) 140 g ja väri 2 (vaalea) 36 g
Puikot: Addin alumiinipyöröt varmasti, mutta oisko olleet nelimilliset?
Ravelryssä

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lämpöä maailmassa tarvitaan

 

Tytär toivoi paksua, pehmeää, korkeakauluksista ja isoa villapaitaa. Mallivaihtoehtoja oli monta, mutta lopulta päädyin tekemään omasta päästä. Värit ovat tyttären valitsemat.



Malli on jälleen kerran saumaton raglan kauluksesta helmaan, mutta tällä kertaa muotoilin pääntien pyöreäksi lyhennetyillä kerroksilla ja myös takahelmaa pidensin hieman samalla konstilla. Ja hiphei, tälläkin kertaa lyhennetyt kerrokset onnistuivat nätisti, ja jopa ne lopuksi "väärästä" suunnasta kursittavat kanjonit katosivat näkymättömiin. Nyt myös tajusin, mitä teen, joten enköhän nyt osaa ratkaista ongelman jatkossakin. Ihanaa!


Kun kerran kaivattiin ekstralämmitystä, kudoin hihojen resorit ylipitkiksi kämmekkäiksi ja tein myös peukaloille aukot. Siitä oli iloa kuvia otettaessa, sillä sää oli todella kylmä. Mittari näytti muutamaa plusastetta, mutta navakka itätuuli viilensi tuntuman hyytäväksi. Untuvatakki paksun paidan päällä ei todellakaan tuntunut liioittelulta. Kävellessämme vedin välillä jopa hupun päähän mössykän päälle.


Kuten kuvista varmasti tajuaa, kudoin suurimman osan paidasta kaksinkertaisella langalla. Tummanharmaa on villan ja alpakan sekoitusta ja mohairmaisessa syklaaminpunaisessakin (tai pinkissä, kuten tytär sanoisi) on sekä villaa että alpakkaa ja vahvikkeena keinokuitua. Neulos on paksuudestaan huolimatta sangen ilmavaa ja laskeutuvaa, ja suloisen pehmoista. Jos tytär ei olisi paitaa huolinut, olisinpa ilomielin ottanut sen omaan käyttöön.

Huomaa alaston merenneito vasemmassa yläkulmassa. Onkohan kukaan koskaan tehnyt raukalle villapaitaa tai edes kaulahuivia? 

Malli: Oma sovellus
Langat: Adriafil Lana Naturale Inca (50 % alpakkaa, 50 % villaa), noin yhdeksän kerää tummanharmaata; Lang Alpaca Superlight (54 % alpakkaa, 24 % polyamidia, 22 % villaa), noin neljä kerää pinkkiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 5 ja 6 mm
Ravelryssä

***


Kuvat otettiin Kööpenhamissa juuri sinä surullisena viikonloppuna, jona radikalisoitunut mies iski aseen kanssa sananvapauskokoukseen ja juutalaisen synagoogan tilaisuuteen. Lauantaina kävelimme koko päivän synagoogan tuntumassa ja läheltä piti, ettemme menneet illalla syömään juuri sille alueelle, jossa epäilty majaili. Sunnuntaina kaupungilla oli vaisu tunnelma, poliiseja näkyi kaikkialla ja kaupungin yläpuolella pörräsi helikoptereita. Matkalla lentokentälle taksikuski kertoi koskettavasti surullisista mietteistään. Hän oli Kosovon albaani ja muslimi, joka oli tullut Tanskaan turvapaikanhakijana yli 20 vuotta sitten. Hän sanoi, että pilakuvat ovat loukanneet myös häntä, mutta että henkilökohtaisen loukkaantumisen siirtäminen teoiksi, kostoksi, ei kuulu islamiin.